Ilomantsin Vasemmisto rakentaa reilua, avointa, elinvoimaista ja kestävää Ilomantsia – äänestä muutosta!
Kuntavaaleissa ehdolla ovat Pekka Houni, Aleksi Kärkkäinen (sit.), Juha Ilmari Piitulainen, Juha Tapani Piitulainen, Jehki Potkonen (sit.), Eeva-Liisa Salovaara ja Ulla Vartiainen.
Aluevaaleissa ehdolla on Juha Ilmari Piitulainen.
Pekka Houni, eläkeläinen
Muutin Vantaalta Ilomantsiin 1990-luvulla, koska halusin asua maaseudulla. Alkuperäiseltä ammatiltani olen sähköasentaja, mutta olen työskennellyt monessa muussakin hommassa, viimeksi purkualan yrittäjänä, josta eläköidyin v. 2019.
Minulle tärkeä on metsäluonto ja puhtaat vesistöt. Kuntalaisten on päästävä vaikuttamaan siihen, miten kunnan metsiä hoidetaan. Nykyisellään harva valtuutettukaan tietää edes sitä, miten paljon kunta omistaa metsää. Kunnan on syytä olla valveilla myös vesistöjä saastuttavan kaivostoiminnan suhteen.
Paikallisia yrittäjiä pitäisi arvostaa ja kannustaa työssään. Täällä on monen alan huippuosaajia. Kuntaan voisi myös houkutella muualta sellaisia yrityksiä, jotka eivät tuhoa paikallista luontoa.
Meidän pitää olla ylpeitä kauniista kotiseudustamme ja varjella sitä tulevillekin ilomantsilaisille!
P.S. Patrikkasuo on pelastettava!
Aleksi Kärkkäinen, kokki, yrittäjä (sit.)
Pelastetaan Koitajoki! Kunta elää kulttuurista, Ihminen luonnosta.
Toimin catering-yrittäjänä Ilomantsissa. Teen ruokaa superrikkaille turisteille joka talvi Rovaniemellä.
Luxus-matkailijat arvostavat Suomessa ennen kaikkea puhdasta luontoa. Haluan että Koitajokea ei täällä pilata ja voimme tulevaisuudessa vielä syödä puhdasta kalaa lähivesistämme. Pidän erittäin tärkeänä että täällä Ilomantsissa emme päästä luontoa tuhoutumaan. Etenkin Koitajoen vesistön tila huolestuttaa lisääntyvän kaivostoiminnan ja edelleen jatkuvan turvetuotannon johdosta. Haluan jatkossakin kalastaa ja nauttia rakkaasta mökkijärvestäni. Se antaa minulle elinkeinon ja elämän.
Juha Ilmari Piitulainen, yrittäjä, eläkeläinen
Ilomantsi tarvitsee puolustajia – olen valmis jatkamaan tehtävässä!
Olen Juha Ilmari Piitulainen, 66-vuotias rakennusalan yrittäjä, eläkeläinen ja paluumuuttaja vuodelta 2019 Ilomantsiin. Elän avosuhteessa ja olen kahden pojan isä sekä helmikuussa 2021 syntyneiden kaksosten isoisä. Vapaa-aikani kuluu yhä enenevässä määrin järjestötyöhön – metsästys, kalastus, metsänhoito, sulkapallo ja tennis ovat asioita, joissa lataan voimia silloin, kun aikaa liikenee. Minut tunnetaan jämäkkyydestäni ja rohkeudestani puuttua epäkohtiin – en pelkää tuoda esiin epäoikeudenmukaisuuksia ja vaatia parempia ratkaisuja kuntalaisten hyväksi. Olen seurannut kuntamme kehitystä nuoresta iästä saakka ja nähnyt, kuinka tärkeää on puolustaa sen elinvoimaa ja asukkaiden hyvinvointia.
Viimeiset neljä vuotta olen toiminut kunnanvaltuutettuna ja tarkastuslautakunnan puheenjohtajana. Tänä aikana avoimuus ja päätösten sujuvuus ovat parantuneet, mutta edelleen on kehitettävää, jotta kuntalaisten ääni kuuluisi entistä paremmin. Osallistun myös aktiivisesti järjestötoimintaan ja vähäosaisten auttamiseen, koska koen tärkeäksi, että jokaisella on mahdollisuus hyvään arkeen ja tukeen tarpeen mukaan. Nyt on aika jatkaa vahvoja ja määrätietoisia toimia, jotta Ilomantsi säilyy itsenäisenä ja houkuttelevana asuinpaikkana myös tuleville sukupolville.
Tavoitteeni kuntapolitiikassa:
✅ Avoimuuden lisääminen päätöksenteossa – kuntalaisten ääni on saatava kuuluviin, ja päätöksenteon on oltava läpinäkyvää.
✅ Lapsiperheiden arjen tukeminen – laadukas varhaiskasvatus ja kouluverkoston kehittäminen ovat kunnan elinvoiman perusta. Myös Ilomantsin lukion säilyttäminen ja sen kehittäminen erikoistumalla ovat avainasemassa.
✅ Nuorten työllistyminen ja elinmahdollisuudet – Ilomantsin pitää tarjota tulevaisuutta myös nuorille, ei vain eläköityville. Työpaikkoja on kehitettävä esimerkiksi vihreän siirtymän, matkailun ja paikallisen yrittäjyyden kautta.
✅ Inhimillinen vanhustenhoito – arvokas ikääntyminen ei saa olla pelkkä kuluerä. Meidän on huolehdittava ikäihmisten hyvinvoinnista yhdessä hyvinvointialueen kanssa ilman rajapintoihin vetoamista.
✅ Paikallinen omistajuus metsissä ja luonnossa – luonnonvaramme eivät kuulu suuryrityksille, vaan paikallisille asukkaille. Metsien ja luonnon käyttö on suunniteltava kestävällä tavalla, jotta hyöty jää alueelle.
✅ Elinvoimainen kunta, jossa on työtä ja palveluita – matkailun, paikallisen yrittäjyyden ja liikenteen kehittäminen on avain elinvoimaan. Tiestön huono kunto on saatettava voimallisesti valtakunnan päättäjien hoidettavaksi.
✅ Tasavertaiset mahdollisuudet kaikille – kunnan resurssit on kohdennettava oikeudenmukaisesti kaikkien hyvinvointia tukemaan. Jokaisella on oikeus laadukkaisiin palveluihin ja sujuvaan arkeen.
✅ Turvallisuus ja peruspalvelut – paikalliset palokunnat on säilytettävä syrjäseuduilla, jotta apu on saatavilla nopeasti. Lähiterveyspalvelut on turvattava, jotta kenenkään ei tarvitse matkustaa kohtuuttomasti hoitoa saadakseen.
Nyt on muutoksen aika!
On aika siirtyä tuumailuista määrätietoiseen ja tehokkaaseen toimintaan! Haluan Ilomantsin olevan kunta, jossa arki on sujuvaa, palvelut pelaavat ja jossa jokainen voi tuntea kuuluvansa yhteisöön. Nyt on aika palauttaa usko politiikkaan ja mahdollistaa arvojemme toteutuminen.
Tule mukaan rakentamaan parempaa Ilomantsia – ja muista, että tärkeintä on äänestää! Olen mukana kerran vielä, jos niin tahdotte. Jokainen ääni ryhmällemme vie meitä kohti oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta.
ALUEVAALIT
Hyvinvointi tarvitsee käytännönläheistä päätöksentekoa – siksi olen mukana aluevaaliehdokkaana!
Haluan varmistaa, että sote-palvelut palvelevat ihmisiä – eivät byrokratiaa tai säästölistoja. Olen seurannut hyvinvointialueen kehitystä sen perustamisesta lähtien tulevaisuuslautakunnan varajäsenenä. Rohkenen puuttua epäkohtiin – en
pelkää tuoda esiin epäoikeudenmukaisuuksia ja vaatia parempia ratkaisuja asukkaiden hyväksi.
Hyvinvointialueuudistus ei saa tarkoittaa palvelujen keskittämistä ja lähipalveluiden heikentämistä.
On aika tehdä päätöksiä, jotka tukevat ihmisten hyvinvointia ja turvaavat palvelut myös pienissä
kunnissa.
Tärkeimmät tavoitteeni aluevaltuustossa:
✅ Lähipalvelut on säilytettävä – terveys- ja sosiaalipalvelut eivät saa keskittyä vain suuriin keskuksiin. Jokaisen on saatava palvelut kohtuullisen matkan päästä.
✅ Omalääkärimalli käyttöön – jatkuvuus ja tuttu hoitosuhde parantavat hoidon laatua ja säästävät
kustannuksia.
✅ Inhimillinen vanhustenhoito – kotihoitoon ja laitospaikkoihin on panostettava riittävästi, jotta vanhukset saavat arvokkaan hoivan. Omaishoitajien arvostusta ja tukea on lisättävä.
✅ Nuorten pahoinvointiin on puututtava – koulunuorisotyötä ja mielenterveyspalveluja on vahvistettava, jotta jokainen nuori saa tarvitsemansa avun ajoissa.
✅ Pelastustoimi ja ensihoito on turvattava – pitkät etäisyydet eivät saa olla este avun saamiselle ajoissa. Paikalliset palokunnat ja ensihoidon palvelut on säilytettävä syrjäseuduilla.
✅ Järjestöt ja vapaaehtoistyö täydentävät sote-palveluita – niiden merkitys on tunnustettava ja niitä on tuettava paremmin.
✅ Järkevää taloudenpitoa, ei säästöleikkauksia – palveluiden tuottaminen on suunniteltava niin, että raha palvelee ihmisiä, ei hallintoa.
✅ Henkilöstön hyvinvointi ja työolosuhteet kuntoon – sote-alan työntekijät ansaitsevat kunnolliset resurssit ja jaksamista tukevan työympäristön.
Hyvinvointialueuudistus on suuri muutos, mutta se täytyy tehdä niin, että palvelut paranevat eivätkä heikkene. Olen valmis tekemään töitä sen puolesta, että Pohjois-Karjalassa jokainen saa tarvitsemansa hoidon – ajoissa ja lähellä. Päätökset on tehtävä kuntalaisten eikä säästölistojen ehdoilla.
Äänestämällä tulet mukaan rakentamaan oikeudenmukaista ja toimivaa hyvinvointialuetta – yhdessä voimme vaikuttaa! Vahva vasemmisto aluevaltuustossa on tae siitä, että päätöksenteossa etusijalla ovat ihmisten hyvinvointi, lähipalvelut ja oikeudenmukaisuus – ei vain taloudelliset
leikkaukset ja keskittäminen.
Juha Tapani Piitulainen, prosessityöntekijä
Jehki Potkonen, puutarhuri, yrittäjä (sit.)
Eeva-Liisa Salovaara, psykologi, eläkeläinen
Minusta tuli maallemuuttaja, kun muutin Ilomantsiin 1,5 vuotta sitten. Olin haaveillut pitkään luonnonläheisestä elämästä ja se toteutui kun löysin hirsimökin kauniilla metsäisellä harjulla järven rannalla. Itäsuomalaisuudessa minua viehättää murre, avoimuus ja rajaseudun ihmisen keskinäinen huolenpito, jota olen jo saanut kokea. Yksi vetovoimatekijä minulle oli myös Kohtuus -liike, joka sai alkunsa Pohjois-Karjalan Kohtuus-vaarassa – “ekososiaalisesta sivistysliikkeestä” (www.kohtuusvaarassa.com).
Olen kotoisin Ylä-Savosta. Opiskelu- ja työvuodet kuluivat pääkaupunkiseudulla, jossa toimin psykologina Helsingin terveyskeskuksen psykiatrian osastolla sekä avohoidossa että sairaalassa ja yksityisenä psykoterapeuttina.
Olen ensimmäistä kertaa ehdokkaana vaaleissa. Kun huomasin asuvani seudulla, jota uhkaa kaivostoiminta, päätin tehdä oman osuuteni alusmaapolitiikkaa vastaan, jotta rajaseutualue säilyisi elinkelpoisena myös tuleville sukupolville.
Politiikkoina arvostan Li Anderssonia ja edesmenneitä V.J. Sukselaista ja Claes Anderssonia. Kansakunnan sivistys mitataan sillä, miten se kohtelee heikoimpia jäseniään. Raha on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Suurin osa ihmisiä ymmärtää, että tuotannon ja kulutuksen jatkuva kasvu ja maapallon rajalliset resurssit eivät ole sovitettavissa yhteen. Myös vihreä siirtymä perustuu suurelta osin tuotannon ja kulutuksen lisäämiseen eikä siten ole kestävää. On yhdessä kehitettävä sellainen talousmalli,
jossa luonnon asettamien reunaehtojen sisällä vauraus jakautuu tasaisesti. Vaikka julkinen talouspuhe nojaa jatkuvan kasvun malliin, onneksi on ajatuspajoja, joissa kehitellään vaihtoehtoja fossiilitalouden jälkeiselle yhteiskunnalle, esimerkkinä Hyvinvointitalousallianssi.
Ilomantsissa “hyvinvointitaloutta” käytännössä edistäisi siirtyminen kunnan ja
yksityisten metsien hoidossa pääasiassa jatkuvapeitteiseen metsien käyttöön, lisäämällä luonnonsuojelualueita (EU-direktiivissä suositellaan 30 % pinta-alasta), ennallistamalla heikkotuottoisia ojitettuja soita, kieltämällä turpeen polton (aktiivihiilen tuotantoon on muitakin tapoja), edistämällä vesien ja soiden suojelua ja kunnostamista sekä olemalla kaavoittamatta lisää alueita avolouhoksille.
Puhdas luonto ja hyvä maiseman hoito mahdollistaa monenlaisen pienyrittäjyyden, tukee perinteistä kotitarvetaloutta, metsästystä, kalastusta ja matkailua. Se lisää monipaikkaisten asukkaiden kiinnostusta asettua asumaan tänne.
Isommissa kaupungeissa nuoret ovat lähteneet Elokapina -liikkeessä vaatimaan
väkivallattomissa mielenosoituksissa päättäjiltä tarvittavia toimia turvata oman ja tulevien sukupolvien oikeuden elinkelpoiseen planeettaan. Tällainen kansalaistoiminta on tärkeää demokratian tukena. Onko ilomantsilaisilla nuorilla, jotka eivät voi olla tietämättömiä maapalloa uhkaavasta ekokatastrofista, tilaa puhua omasta huolestaan? Itse olen tähän mennessä nähnyt päättäjien ohittavan sujuvasti tämän tuleville sukupolville eksistentiaalisen kysymyksen. Minulla on testattu ja hyväksi koettu suositus nuorille: kootkaa pieni porukka, joka opintopiirinä käy läpi ilmaisen Active Hope, Aktviinen toivo -nettiopetusmateriaalin. Siinä voi jakaa yhdessä ajatuksiaan, saa tutkittua tietoa, keinoja pitää huolta itsestään ja voimaannuttavia kokemuksia.
Ulla Vartiainen, museonjohtaja
Olen asunut Ilomantsissa vuodesta 1989 lähtien ja seurannut Ilomantsin kunnan toimintaa ja päätöksentekoa aktiivisesti. Parasta Ilomantsissa on luonto: Koitajoki, Koitere ja luonnontilaiset suot. Luonto on minun voimanlähteeni.
Puhdasta luontoa tulee arvostaa ja vaalia. Se on ihmiskunnan ja maapallon elinehto. Ilomantsin kunnan on tunnettava vastuunsa ilmastokriisin ja luontokadon torjunnassa. Koitajoki on ainutlaatuinen aarteemme, jonka pilaamista ei enää pidä sallia.
Ilomantsissa on kaksi toimivaa kultakaivosta. Se on tosiasia. Tosiasia on myös, että kaivos aiheuttaa aina haittaa ympäristölle. Uuden kaivoslain myötä kuntien on kaavoitettava kaivosalueet. Kunta siis voi päättää, haluaako se kaivoksia alueelleen. Kunnan maankäyttöä on suunniteltava kuntalaisten ehdoilla, ei yhdenkään kaupallisen toimijan ehdoilla. Ilomantsin kaivostoiminnalle on asetettava rajat ja se on Ilomantsin kunnan tehtävä.
Ilomantsissa jatkuu yhä turpeennosto. Neova tarvitsee uusia soita turpeenlouhintaan. Yhtiön suunnitelmissa on avata Patrikkasuo ja Koivusuo-Ruosmesuo turvetuotantoon. Molemmat suunnitelmat ovat Ilomantsin luonnon ja asukkaiden kannalta täysin kestämättömiä. Kunta voi vaikuttaa siihen, miten Ilomantsin luonnonvaroja käytetään.
Ilomantsi tarvitsee työpaikkoja ja myös teollisuutta. On olemassa sellaistakin teollisuutta ja yrittäjyyttä, joka ei perustu luonnonvarojen rankkaan hyödyntämiseen. Sellaista yrittäjyyttä Ilomantsi tarvitsee ja sitä tänne pitää houkutella.
Luontoon ja ympäristöön panostava Ilomantsi voi olla houkutteleva asuinpaikka tänne veronsa maksaville, koulutetuille etätyöntekijöille. Ovatko avolouhokset, turvesuot tai avohakkuualueet heille vetovoimatekijöitä? Epäilen, että eivät ole.
Luonto, kulttuuri ja paikallinen ruohonjuuritason toiminta on nähtävä voimavarana ja elinvoiman ja hyvinvoinnin lähteenä.
Päättyvällä valtuustokaudella avoimuudesta ja osallisuudesta keskusteltiin ja perustettiin peräti työryhmä selvittämään asiaa. Mitä työryhmän raportille ja siinä ehdotetuille toimenpiteille mahtaa kuulua? Kunnan tulee viestiä ja tiedottaa toiminnastaan avoimesti. Kunta tarvitsee tiedottajan.
Ilomantsin kuntapolitiikassa on vuosikausia jatkunut epäterveen konsensuksen aika. Kuntapolitiikkaa seuranneelle luottamushenkilöt ovat näyttäytyneet hämmästyttävän yksimielisenä porukkana, eikä keskustelua valtuuston kokouksissa ole juurikaan ollut. Poliittinen valta on vaihtumassa Ilomantsissa. On aika luoda tasavertainen ja avoin keskustelukulttuuri, jossa kenenkään ei tarvitse arkailla tai pelätä mielipiteidensä esittämistä.
On katsottava eteenpäin ja vihdoin päästävä irti tunkkaisesta menneen ajan ”turvepolitiikasta”.